Titaaniseoksen periaatteet
Jun 20, 2025
Titaaniseokset ovat seoksia, jotka koostuvat titaanista muihin siihen lisättyihin elementteihin. Titaanilla on kaksi allomorfista muotoa: - titaani, jossa on suljettu - pakattu kuusikulmainen rakenne alle 882 asteen ja {- titaani, jossa on runko - keskitetty kuutiorakenne 882 asteen yläpuolelle.
Seostavat elementit voidaan jakaa kolmeen luokkaan niiden vaikutuksen perusteella vaihesiirtolämpötilaan:
① Elementit, jotka stabiloivat vaiheen ja nostavat vaihesiirtolämpötilaa, ovat - stabiloivia elementtejä, kuten alumiini, hiili, happi ja typpi. Alumiini on ensisijainen seostuselementti titaaniseoksissa, mikä parantaa merkittävästi seoksen lujuutta sekä huoneessa että korkeissa lämpötiloissa, vähentäen sen erityistä painovoimaa ja lisäämällä sen elastista moduulia.
② Elementit, jotka stabiloivat vaiheen ja alentavat vaihesiirtymän lämpötilaa, ovat - stabiloivia elementtejä, jotka voidaan jakaa isomorfisiin ja eutektoidimuotoihin. Esimerkkejä entisistä ovat molybdeeni, niobium ja vanadiumi; Jälkimmäiseen kuuluvat kromi, mangaani, kupari, rauta ja pii.
③ Elementit, joilla on vähän vaikutusta vaihesiirtolämpötilaan, ovat neutraaleja elementtejä, kuten zirkonium ja tina.
Happi, typpi, hiili ja vety ovat tärkeimmät epäpuhtaudet titaaniseoksissa. Hapen ja typen liukoisuus on korkea faasissa, mikä vahvistaa merkittävästi titaaniseoksia, mutta vähentää niiden plastisuutta. Titaniumin happi- ja typpipitoisuus rajoittuvat tyypillisesti vastaavasti 0,15-0,2%: iin ja 0,04-0,05%: iin. Vetyllä on alhainen liukoisuus faasissa, ja titaaniseoksiin liuennettu liiallinen vety voi tuottaa hydridejä, mikä tekee seoksesta hauran. Titaniumseosten vetypitoisuutta säädetään tyypillisesti alle 0,015%. Vetyliukeneminen titaanissa on palautuvaa ja se voidaan poistaa tyhjöiden hehkuttamalla.







